Messuilua

Artesaaniopintoni ovat nyt siinä vaiheessa, että on aika opetella markkinoimaan ja myymään käsityötuotteita. Olin asian tiimoilta mukana viime keväisen harjoitteluohjaajani myyntiosastoilla ensin Oulussa ja sitten Tampereella kädentaitomessuilla. Sain luvan vallata yhden pöydänkulman omille tuotteilleni eli kirjalaukuille. Messuilu alkaa aina rakentamisella. Koi Designin osastojen ilme on mielestäni visuaalisesti hieno, mutta kyllä se vaatiikin työtä – joka kerta. Toinen messupäivä Tampereella oli vilkkain (lauantaina yli 20 000, kolmen päivän aikana yhteensä lähes 51 000 messuvierasta) ja meno myös minun hoidossa olevalla osastolla sen mukaista. Päiviin sisältyi monia hyviä asiakaskohtaamisia. Koska etukäteen on mahdotonta arvata, mikä nousee milloinkin myyntihitiksi, väsäsimme iltaisin hotellilla täydennyksiä myyntipöytiin. Messujen sulkeuduttua oli edessä iso urakka eli osastojen purkaminen. Siinä kului kahteen naiseen monta tuntia. Hattua nostan niille yrittäjille, jotka jaksavat messuilla harva se viikonloppu.

Mitä opin? Ei tule leipä helpolla käsityöyrittäjän pöytään. On paljon potentiaalisia asiakkaita, jotka käyvät ihastelemassa tuotteita, mutta eivät ainakaan siinä vaiheessa raaski ostaa. Onneksi joukkoon sattui tällä kertaa vain muutamia tuotteiden kalleutta ihmetteleviä henkilöitä. Tavallinen kuluttaja ei tietenkään voi tietää mitä kaikkea tuotteesta saatavalla rahalla maksetaan, mutta käsityön arvostuksen soisi edelleenkin kasvavan, jotta yrittäjät saisivat oikeasti myydä tuotteitaan edes jonkinlaisella katteella. Entä miten kävi minun tuotteideni kanssa? Niitäkin käytiin ihailemassa – ja varmaan useampi sai hyviä vinkkejä omaan askarteluunsa. Ymmärrän täysin, kun sanotaan, että markkinointi on yksi käsityöläisen työnteon vaikeimmista osuuksista! En minä mieltäni pahoittanut, mutta kyllä ei ainakaan tämä suomalainen osaa vielä kehua tuotteitaan.